Suomessa on jatkuvasti pari sataa lasta kadoksissa. Huolestuttavinta on, että kukaan ei tunnu etsivän heitä. Nämä lapset ovat ikään kuin irtolaisia omassa maassaan. Tämä on vahingollista sekä lapsen edun toteutumisen että asiaan liittyvien monien eri lieveilmiöiden kannalta. Nämä haavoittuvassa asemassa olevat lapset tulevat helposti hyväksikäytetyksi, joutuvat rikoksen uhriksi tai ajautuvat itse rikoksen tekijäksi.
Viime vuonna kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia oli 18 928, joista jopa yli 4 000 lasta oli ollut kateissa kuluneen vuoden aikana. Tämä on hurja määrä. Matalan tason palvelut lähellä nuoria kuten koulujen psykologit, kuraattorit, kouluterveydenhoitajat sekä perustason mielenterveyspalvelut pitäisi olla helposti ja ilman kynnyksiä kaikkien nuorten saavutettavissa. Nyt niin ei ole. Nuoret saavat liian myöhään apua kohdatessaan väkivaltaa sekä mielenterveys- tai päihdeongelmissa. Kun nuoret eivät saa apua ajoissa, ongelmat hankaloituvat, perheiden tilanne kriisiytyy, joudutaan kiireellisiin sijoituksiin, päihteiden lisääntyvään käyttöön ja rikollisiin piireihin. Tähän ongelmaan hallinnollisesta sote-muutoksesta ei ole apua. Lapset ja nuoret tarvitsevat palveluja sekä rajoja ja rakkautta, eivät uusia hallintorakenteita.
Todellisuudessa poliisi tai sosiaalihuolto eivät etsi aktiivisesti näitä alaikäisiä vaan poimivat heidät talteen, jos sattuvat heidät kohtaamaan. Miten tilannetta voitaisiin sitten parantaa? Ensinnäkin perustason mielenterveyspalveluihin pääsy pitäisi turvata terapiatakuun avulla ja koulujen matalan kynnyksen opiskelijahuollon palvelut turvata. Toiseksi meidän tulisi saada valtakunnalliset velvoittavat työmallit yhteistyössä sosiaalipuolen ja poliisin kanssa kadonneiden lasten etsimiseksi ja suojelemiseksi. Kolmanneksi on huolehdittava siitä, että sosiaaliviranomaisilla lastensuojelulaitoksissa on riittävä osaaminen ja toimivaltuudet asettaa rajoja lapsen edun mukaisesti. Neljänneksi poliisin resurssit ja riittävät toimivaltuudet lasten etsinnässä on varmistettava.
Lapsen etu ei toteudu, jos muutenkin heitteille jätetty lapsi jää ilman hänelle kuuluvaa suojaa ja turvaa. Suomi ei ole enää hyvinvointiyhteiskunta kaikille. Erityisen hälyttävää on, jos lapsista ei huolehdita. Hallituksen on nyt viimein herättävä alaikäisten palveluiden puutteeseen ja ryhdyttävä toimenpiteisiin tilanteen parantamiseksi. Lasten tilanne ei voi enää odottaa. Jätin asiasta kirjalliset kysymykset sekä ministeri Krista Kiurun (sd) että Maria Ohisalon (vihr) vastuualueille.
Julkaistu Iltalehdessä 4.1.
Comments